Poikkesin kevätreissulla Italiassa kadunvarren pikkukauppaan. Se näytti päällepäin meikäläiseltä Valintatalolta tai Lähikaupalta. Se oli kaikkea muuta. Kaupassa oli lihatiski, joka sai veden herahtamaan kielelle: tuoreita lampaankyljyksiä, punaista härkää, vaaleampaa porsasta, erilaisia kinkkuja ja vapaana käyskennelleen kananpojan rintaa. Vieressä oli runsas juustotiski: useaa laatua parmesaania, mozzarellaa, vuohenjuustoa. Suomessa vastaavia herkkutiskejä näkee vain suurten kaupunkien kaupoissa ja kauppahalleissa.
Maaseutumatkalla pysähdyimme autogrilliin. Vitriinissä oli tuoreita salaatteja ja valmiita leikkelelautasia virkistystä vailla oleville matkailijoille; kinkkua, raikkaita tomaatteja, rucolaa, oliiveja, rapeakuorista patonkia, juuri lohkotuista tuoreista hedelmistä tehtyä salaattia.
Katselin huoltoaseman valikoimaa. Nieleskelin taas kieleni päälle kertynyttä kosteutta. Suomessa katselisin huoltoasemaketjun standardoitua oranssin väristä tiskiä, jonka päässä joka paikassa odottavat samanlaiset teksaspullat, korvapuustit, vihreät servietit ja altaassa seisovat palapaistit sekä uunikirjolohi.
Autogrillin yhteydessä oli kauppa. Tiskit notkuivat salameja, paisteja, kinkkuja, juustoja, oliiveja, oliiviöljyjä, punaviinejä, paikallisia liköörejä ja hyvälaatuista, pehmeää grappaa. Ja taas piipahdin mielikuvituksissani kotimaan huoltoaseman kauppaan: vakiotavaraa hyllyissä, suojakaasuun pakattuja leikkeleitä, oranssissa marinadissa likoavia broilerin suikaleita ja muovipussiin kääräistyä viikkotolkulla säilyvää leipää.
Suomi on kylmä ja kaukana. Pakkaset ja pitkät matkat valuvat hintoihin. Maatalous on tehotonta, koska kasvukausi on lyhyt ja tilakoot pieniä. Me syömme huonoa ja kallista ruokaa. Suomessa on savuja harvakseltaan. Italiassa asuu neliökilometrillä 200 ihmistä ja meillä 16. Ostovoimaa ei ole monellakaan alueella tarpeeksi. Kauppa ja elintarviketeollisuus ovat keskittynyttä, eikä kilpailua ole riittävästi. Lisäksi meiltä puuttuvat gastronomian pitkät perinteet, jotka ohjaisivat ostajaa vaatimaan kauppiaaltaan parempia ja tuoreempia raaka-aineita.
Onneksi tuli kesä ja meilläkin voi pari kuukautta herkutella oikealla ruoalla. Ostan suoramyynnistä kangasniemeläisen uunin arinalla paistunutta lämmintä leipää. Leipäjonoon on mentävä hyvissä ajoin, jos mielii saada jotain. Pyydän myyjää laittamaan mukaan muutamia karjalanpiirakoita. Ne ovat savolaisen emännän sormenpäiden rypyttämiä, ohutkuorisia, rukiisia ja aidolla voilla voideltu. Piirakat maksavat vähemmän kuin fazerilaiset vastapäisessä marketissa.
Torilta noudan aamulla multavasta maasta nostettua siikliä, Puulan muikkuja ja mansikoita tietenkin. Poikkean matkalla Roinilan tilakauppaan, josta pistän koriini mehevät naudan pihvit ja kotona palvattua kinkkua. Maksavathan ne enemmän kuin pakattu liha altaassa, mutta ovat hintansa väärtejä.
Kirjoittaja on viestintätoimisto Cocommsin toimitusjohtaja.
Kommentit (3)
Asiaa!
Moni tästä puhuu, mutta ei riittävän moni meistä toimi, koska mitään ei tapahdu. Takaisin se tienvarren kioski, jossa oli Jaffa-pullo katolla ja josta isoisä osti kotona tehdyt lihikset ja jaffat meille kakaroille matkalla mökille. Samalla reissulla sai savukalat noutaa suoraan kalastajalta. Pois ne keltaiset huoltoasemat ja nk.ravintolat, joissa lehtipihvi lilluu haaleassa kastikkeessa pakasteranskalaisten seassa ja pöytä on yleensä putsaamatta. Se vihreäovisen supermarketin kauppias, joka ei osaa myydä muuta kuin oranssissa nesteessä kelluvia liha-, broileri, ja kirjolohipaloja ei ole oikea kauppias. Hyviä ruokapaikkoja ja -kauppoja löytyy vielä Suomestakin, mutta vaatii meiltä kuluttajilta viitseliäisyyttä. Yrittäjiltä toivoisin aktiivisempaa otetta tuoda loistavat tuotteensa paremmin näkyville. Laatutietoisia asiakkaita Suomessa on! Buon appetit!
Vihdoinkin
On se hyvää että nämä tärkeät asiat nostetaan näin rakentavasti esille. Olen täysin samaa mieltä Juhan kanssa että laatutietoisia asiakkaita löytyy jos vain on tarjolla. Eikä se ole edes rahasta kiinni. Uskon että jos ihmiset joutuvat matkustamaan pitkiä automatkoja ostaakseen ekologisesti viljeltyä tai laadullisesti valmistettua ruoka-aineita niin nämä samat ihmiset miettivät myös mistä kannattaa ostaa. Minusta laatutietoinen kauppias voi profiloitua paremmin hyvällä tarjonnalla kuin tarjoamalla samaa paskaa vielä halvemmalla
Ketjuohjauksessako vika?
Omalla mökkipaikkakunnalla saaristossa on vanhassa rakennuksessa Sale-myymälä. Sain sieltä juuri postitse viestin, jossa toivotettiin tervetulleeksi kesäostoksille. Olivat selvästi selanneet aiemmista bonuskorttiostoista yhteystietoja. Tervehdyksen sijaan kaipaisin kuitenkin kaupasta - tai sen pihapiiristä, jos sisälle ei mahdu - lähitilojen mansikoita, perunoita, salaattia, sipulia, savukalaa, leipomuksia ym. - edes kesällä, kun kaupassa on maksukykyisten mökkiläisten ja veneilijöiden sesonki. Nyt kaupassa on vain ja ainoastaan niitä texaspullia ja muoviin pakattuna mansikoita - jos sattuu olemaan niitäkään. Olisin todellakin valmis maksamaan paikallisista erikoisuuksista ja niiden houkuttelemana tekisin ostokseni paikkakunnalta, enkä toisi ruokia mukana kaupungista, kuten nyt usein heikon tarjonnan takia tapahtuu. Mutta kaupparyhmät kehuvat ketjuohjauksellaan ja tehokkuudellaan...